Usko Toivo Rakkaus. Faith Hope Love.

Siitä kirjoitan, kolme erillistä ficciä. Potter aiheisia tietysti. Ensimmäisen sain valmiiksi jo. Kertoo Remuksesta.

Ja huomioon voi ottaa, että englannissa en ole niin kauhean hyvä....

Usko - Faith

High from the bright sky, our dear forefathers are watching each of our steps.

They protect us from the bad and evil and leads us to love and light.

Huoneen ovi oli raollaan, rähjäiseen kaapuun kietoutunut mies käveli hitaasti sen poikki. Hän näytti vanhalta ja sairaalta, vaikka oli vasta nelissäkymmenissä. Hiukset olivat harmaantuneet ja elottomat ja ne roikkuivat takkuisina sivuilla.

Mies pysähtyi suuren koristeellisen peilin eteen. Iseeviot-peili, suurimpien ja salaisimpien toiveiden peili. Hän ei ollut nähnyt sitä vuosiin, itseasiassa vuosikymmeniin. Eikä hän ollut ikinä ennen katsonut siihen. Sirius ja James olivat löytäneet sen kauan sitten, kun he olivat vasta poikia ja juuri aloittaneet koulunsa. He olivat tuoneet hänetkin sitä katsomaan, mutta hän ei ollut halunnut. Ei oikeastaan halunnut nytkään, mutta syvällä sydämessä jokin käski häntä.

Find the mirror. It will give you peace. It will give you the answer. It will give you the faith.

Siksi Remus oli siellä sinä yönä. Saadakseen rauhan ja uskon siihen mikä vaivasi häntä päivin ja öin. Aina.

Look in the mirror, look, look! Don't be scared!

Mutta häntä pelotti, pelotti kovasti, silti hän astui askeleen eteenpäin.

What will the mirror show him?

Remus tunsi itsensä typeräksi. Kai hän tiesi mitä tahtoi ilman tätä typerää peiliäkin. Hän voisi vielä kääntyä, kävellä ulos huoneesta ja lukita oven hiljaa perässään. Hän voisi uskoa, tai olla uskomatta. Luottaa siihen että se oli hänen sydämensä suurin toive.

Remus katsoi peiliin. Hän oli yksin. Hän näki itsensä, ei sen kummempaa.

Look closer! Keep your eyes sharp, and just look. And you'll find out. You'll find the truth.

Hänen taakseen oli ilmestynyt nainen, suurisilmäinen ja omalla tavallaan suloinen. Hänellä oli purukuminpinkit hiukset ja kaunis hymy. Hän hymyili Remukselle peilistä, kietoi kätensä hellästi tämän harteille.

It's too dangerous! My god, I can't!

Peilissä Remus näki itsensä kaivavan jotain esiin taskustaan, se oli pieni rasia. Hän avasi kannen ja sanoi jotain. Pujotti ohuen kultasormuksen naisen sormeen.

It's your deepest wish, you can't just let it go! Believe in the better days, they are coming, sooner that you believe. You got your answer, don't be scared any more. Your faith Remus, your faith! You have to believe in this, and now just walk away and lock the door behind you. Don't you ever come back here again. Now go!

Hän irrotti katseensa naisesta peilissä. Hymy levisi riutuneille ja väsyneille kasvoille. Onnellinen hymy. Se valaisi koko miehen olemuksen, hän oli oikeastaan aika komea. Remus totteli, totteli mitään ajattelematta. Kulki ovelle ja lukitsi sen jäljessään. Eikä enää ikinä palannut. Hän tiesi minne mennä, tiesi sen sydämessään ja uskoi siihen. Se oli   oikein, sen tuli tapahtua. Hän rakasti Tonksia, enemmän kuin ketään, edes Lilya aikoinaan.

Remus tiesi nyt sydämensä suurimman toiveen ja uskoi siihen täydellisesti. Uskoi viimeinkin.

Faith. In your heart you can find it. In your heart you can feel it.

  Marry me please, I love you so much!