Hahaa, surffailua. Eksyin jonnekkin ja löysin tämän. Ei mitään järkeä mutta ihan hullunhauskaa oli:):)

Kirjoita kymmenen tuttusi/kaverisi nimet, ja käy kysymässä ORAAKKELILTA  kuka on ___? Lopuksi kysy oraakkelilta mitä mieltä on sinusta?
Haasta ystäväsikin.

1. elsi - Isonenäinen opettaja
2. iida - Se jota juuri ajattelit.
3. sara - Ylijumala, Zeus
4. merika - No minä tietenkin!!!
5. katri - Oma kulta-hani-rakas-mussukka-puppeli
6. lauri - Viimeisin hoitosi.
7. jemina - Naapurin Erkki
8. ella - Hän haluaa pitää henkilöllisyytensä salassa.
9. kati - Prinssi rohkea
10. rasmus - Sean Conneryn näköinen vanhempi seksipeto. ( veli...:P )

Mitä mieltä olet minusta? - Sun kielenkäyttösi on kyllä vähän ärsyttävää, onko kukaan muu tästä huomauttanut?

Haastan nyt sitten kaikki jotka sattuvat lukemaan tämän:) Ja suosittelen kysymään oraakkelilta muutakin!

// Muokkaus! Lisää oraakkelia.

Mitä on 5+7+6+7+8+5?

- Minä olen kaikkitietävä Oraakkeli ja sinä yrität käyttää minua laskukoneena? Häpeä, kuolevainen!

Oletko poikamies?

- Sikäli kun tieto on olennainen, olen nainen. Ora-akkeli.

Olen ajatellut lähteä kielikurssille ensi kesänä. Vaikka se olisi kuinka hankalaa. Minä olen päättänyt sen. Vanhemmatkin antaa lähteä, joten nyt sitten olen tutkinut eri vaihtoehtoja. En halua minnekkään kovin kaukaiseen maahan, koska se on niin kallista ja koska voisin lähteä vaihto-oppilaaksi jonnekkin kauemmas sitten. Haluan vaihtariksi! Diabetes ei saa estää minua elämästä ja unelmoimasta ja seikkailemasta.

Kohteista olen miettinyt englannin Hastingsia tai Jerseyn saarta ja Irlannin Corkia. Halua asua isäntäperheessä ja mennä international-kurssille, jonne tulee opiskelijoita kaikista muistakin maista. Selailin STSn esitettä tänään ja tilasin netistä EFn esitteen. Toivottavasti se tulisi pian. Hirveä matkakuume, kun alkaa miettiä minne lähtisi. Haluan niin kovasti ulkomaille.

Olin tänään isoskoulutuksen aloitustilaisuudessa, jossa meidät jaettiin kolmeen ryhmään. En päässyt siihen mihin toivoin, vaan kakkosvaihtoehdoksi laittamaani ryhmään. Se olisi muuten käynyt, mutta yksi tyttö meidän luokalta, ala-asteen 'bestikseni', joka on nykyisin ihan kauhea mulle ja minun kavereille olisi ollut siinä samassa ryhmässä. Kysyin voisinko vaihtaa ja onneksi pystyin, olen niin iloinen siitä.

Yksi juttu tuli esille siellä, nimittäin meillä on isosille sellainen viikonloppuleiri. Mutta kappas vaan se on vahingossa varattu syyslomalle! Meidän piti mennä risteilylle tai kylpylään tai jonnekkin perheen kanssa, mutta nyt en sitten tiiä miten teen. Kyrsii niiin paljon, koko illan on ärsyttänyt toi juttu. Ääääääähhh!!!!!

Löysin muuten sen ajanvarauslapun sinne polille.. se on 11.9. klo 9. Perkele vaan, kun olisi ollut koulussa kymmenen aamu silloin....!! Kaikki on aina pielessä, mikään ei ikinä ole hyvin, kaikki ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää!

Minua pelottaa. Minua inhottaa. Minua ahdistaa. Minua ärsyttää.

En haluaisi käydä diabetespolilla, lääkärillä siis.. Siirryn aikuisten puolelle, menen ekaa kertaa yksin ja sokerit on ollut ihan perseestä. Yritän aina kusettaa, jotta pääsisin nopeasti pois sieltä. Mittaan vain, kun tunnen että on hyvät arvot. Ja kyllä minulla on hBa1c:t ihan okei ollut... Pelkään, että se on nyt korkeampi. En tiedä miksi pelkään niin paljon lääkäreitä ja miksi ajatuskin saa minut ahdistumaan. Se on kamalaa. En minä neuloja ja verikokeita ja muita, mutta lääkäreitä ja hoitajia.

Polilla pitää käydä kahden-kolmen kuukauden välein ja aina kaksi viikkoa ennen sitä alan sisässäni hermoilla ja ahdistus kasvaa vähitellen. Poli on nyt parin viikon päästä kai, en tiiä kun menin hukkaamaan sen ajanvarauslapun. Pitäisi soittaa ja kysyä siitä, mutta se vain saisi minut huomaamaan miten todellista se on ja siksi yritän lykätä sitä, vaikka teidän ettei pitäisi. Se tosiaan on suunnilleen kahden viikon kuluttua, eikä 'sitten kauan ajan päästä', kuten yritän itselleni uskotella. Hermoilen siis kaksi kuukautta vuodestani polikäyntien takia. Voi vittu.

Minun itseni takiahan minä siellä käyn. En kenenkään muun, muttakun minä en halua, en saa sieltä mitään apua. Haluan vain elää, haluan olla ihminen. Kuolen kuitenkin aikaisemmin.

Mutta diabetes mutkistaa aina kaiken ja tekee kaikesta niin vaikeaa. Aina pitää ilmoittaa kaikkialle siitä. Ihmiset kyselee ja tunnen itseni hirveän vaivautuneeksi, erilaiseksi ja oudoksi, vaikka ei pitäisi. Tiedän sen.

Voi kuinka toivoisinkaan olevani terve ja normaali. Mutta minä olen sairas, ja sille en voi mitään. Olen useimmiten ihan sinut sen kanssa, mutta nyt on jotenkin sellainen kamala teinivihamasisangstikohtaus.

Haluaisin vaihto-oppilaaksi ja kielimatkalle, mutta pelkään että tämä estää senkin. Ei pitäisi, mutta kamalan vaikeaa se kummiskin on. 

Vittu kun kaikki on niin vaikeeta tällä tyhmällä 'puoli viikoa äitillä ja puoli isillä'-systeemillä. Se on niin jostain koko homma. Kirjat ei mahdu laukkuun, kun niitä kaikkia pitää kanniskella mukana ihan turhaan. Tänään olisi tarvittu vain enkun, äikän ja bilsan kirjat. Minun laukussani oli niiden lisäksi matikan, fyssan, saksan, ruotsin ja yhteiskuntaopin kirjat. Ja hartiat on tuusanmuusina. Vittu, vittu, vittu!! Ja kaiken lisäksi vielä liikkatarvikkeet piti rontata mukana isille, eli ihan kivasti oli tavaraa, kun muilla oli melkein tyhjät reput.

Kukaan ei tajua sitä, äitikin vaan, että kyllä se siitä sitten, kun saatte ne lokerot! Ei auta mitkään helvetin lokerot ja muut, kun tulee läksyjäkin!!!!

RAIVOSTUTTAA!

Kävin eilen kysymässä itselleni TET-paikkaa. Kävin Suomalaisessa kirjakaupassa ja pääsin heti sinne. TET-jakso on sitten joulukuun 7-20. Voi miten odotankaan sitä, saa olla kaksi viikkoa jossain ihan muualla kuin meidän kauheassa ja kuvottavan likaisessa koulussa.

Yksi juttu on muuten aika hassua. Meillä on koulussa kerran viikossa aina perunoita ja sellaista ruskeaa kastiketta, jossa lilluu muutamia läskisiä lihapaloja. Sille on vaan keksitty joka viikko eri nimi. Huomenna se on palapaisti. Muita tunnettuja nimiä ovat: possupata, aurinkoinen possukastike(löllöjä porkkananpaloja joukossa!!), lihakastike, stroganoff sekä lihapata. Kyllä meillä muuten on ihan okei meidän kouluruoka useimmiten, mutta se kastike.... Kuvottavaa, ja jokaviikkoista.